Nyt sinulla voi olla rytmimerkkien nauha, melodialinjojen arkki ja nimetty väripaletti. Jokainen on osittainen käännös. Tämä vaihe yhdistää ne yhdeksi sävellykseksi. Tarkoitus ei ole kuvittaa kappaletta sanatarkasti vaan antaa sen tunteelle paikka, jossa se voi asua, jotta katsoja – tai sinä itse kuukausien päästä – voi aistia jotain alkuperäisestä kuuntelukokemuksesta.
Ajattele musiikkikappaletta syvyytenä. Siinä on usein pitkäkestoinen taustakerros (padit, jouset, tilan kohina), rytminen keskikerros ja melodinen etualan kerros. Maalareilla on vastaava sanasto: pohja, keskiosa ja pinta. Kun rakennat töitä tässä järjestyksessä, teos pysyy selkeänä.
Vaihe vaiheelta: kerrosten rakentaminen
Luo pohja
Teippaa arkki kiinni kaikista neljästä reunasta. Levitä leveällä siveltimellä ohut lavuuri hiljaisimmalla paletin värilläsi koko sivun yli tai vain osaan siitä, jos kappale tuntuu vievän vain yhden nurkan huoneesta. Anna sen kuivua kokonaan. Tämä on tunnelma, pitkä sävy kaiken alla.
Lisää rytmikerros
- Lavuuri jätetty epätasaiseksi kohdassa, jossa intro tuntui sumuiselta.
- Painotetut iskut paksummalla hiilellä.
- Tarkoituksellinen tyhjä raita sillan hiljaisuudelle.
Soita kappale ja toista rytmimerkit suoraan kuivalle lavuurille vahvimmalla värilläsi tai hiilellä. Katso koevedoksiasi, mutta älä kopioi niitä; anna tämän olla uusi esitys. Jos lyönti katoaa sillassa, jätä koskematon pohjakaistale.
Piirrä melodia päälle
Kapealla siveltimellä ja keskivärilläsi vedä yksi tai kaksi keskeistä fraasia rytmikerroksen poikki. Anna viivan ylittää merkit sen sijaan, että väistät niitä; musiikissa melodia kulkee rytmin päällä. Kaksi fraasia riittää yleensä. Sivu, joka on täynnä jokaista fraasia, muuttuu kohinaksi.
Muokkaa paperilla
Leikkaa tai repäise muutama muoto paperista, joka on värjätty paletillasi. Siirtele niitä sävellyksen päällä musiikin soidessa. Liimaa kiinni vain ne, jotka tuntuvat osalta ääntä: pitkä sointu, lauluharmonia tai sävellajin vaihdos. Kerrottu paperi lisää fyysistä syvyyttä, joka kaikuu miksauksen syvyyttä.
Nimi ja kuvateksti
Irrota teippi hitaasti. Kirjoita taakse kappaleen nimi, esittäjä, päivämäärä, kolme kuuntelusanaasi sekä lause yhdestä tekemästäsi valinnasta. Jos esittelet tai jaat työn, lisää kuvateksti. Se kutsuu katsojia vertaamaan omaa kuulemistaan sinun kuulemiseesi.
Kerroksittainen kuuntelu taidehistoriassa
James McNeill Whistler antoi monille 1870-luvun Lontoon jokimaalauksilleen musiikillisia nimiä, kuten Nocturne ja Symphony, ja vaati, että maalaus voi, kuten musiikki, olla nautittavissa sävyjen järjestelyinä eikä tarinan vuoksi. Wassily Kandinskyn Composition VII (1913), joka on Moskovan valtion Tretjakovin galleriassa, kerrostaa värikenttiä, viivoja ja tiheitä merkkejä tavalla, jota hän vertasi orkestrointiin. Hänen muistikirjansa kuvaavat ääniä, joita hän yhdisti tiettyihin väreihin, mutta hän kirjoitti taiteilijana, joka tutkii, ei tiedemiehenä, joka raportoi.
Elokuvassa Oskar Fischingerin An Optical Poem (1938), sävelletty Lisztin Hungarian Rhapsody No. 2 -teoksen mukaan, liikuttaa paperimuotoja musiikin tahdissa. Georgia O'Keeffe antoi useille varhaisille abstraktioilleen nimet musiikin mukaan, mukaan lukien Music, Pink and Blue No. 2 (1918), joka on nyt Whitney Museum of American Artissa. Jokainen taiteilija rakensi visuaalisen rakenteen vastaamaan siitä, mitä he kuulivat.
Pohdinta: mikä kerros kantaa eniten tunnetta?
Peitä jokainen kerros vuorotellen paperiarkilla. Huomaa, minkä kerroksen poistaminen muuttaa tunnelmaa eniten. Tuo kerros on usein käännöksesi sydän.
Pohdinta: mitä joku muu tekisi samasta kappaleesta?
Pyydä ystävää tekemään oma arkkinsa samasta laulusta näkemättä sinun työtäsi. Aseta ne vierekkäin. Erot ovat muotokuva kahdesta tavasta kuunnella.