Jos rytmi on se osa musiikista, jonka napautat, melodia on se osa, jota hyräilet. Sillä on muoto: se nousee, laskee, viipyy ja hyppää. Laulajat puhuvat fraaseista, eli melodian jaksoista, jotka tuntuvat yhdeltä hengitykseltä. Fraasi on luonnollinen yksikkö yhdelle viivalle paperilla, minkä vuoksi sen kääntäminen on yksi palkitsevimmista asioista.
Lyhyesti käytännöistä: länsimaisessa nuottikirjoituksessa korkeammat nuotit sijaitsevat sivulla ylempänä, joten monet meistä piirtävät nousevan sävelkorkeuden nousevana viivana. Aistienvälisen havainnon tutkimukset viittaavat siihen, että tämä yhteys on laajalle levinnyt, mutta se ei ole kiinteä: jotkin kielet kuvaavat sävelkorkeutta ohuena ja paksuna eikä korkeana ja matalana, ja monet taiteilijat liittävät sävelkorkeuden valoisuuteen, kokoon tai pintaan. Pidä korkeutta yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa.
Vaiheittain: yksi fraasi, yksi viiva
Piirrä fraasi ilmaan
Valitse melodia, jossa on selkeä ääni tai johtosoitin. Hyräile kerran mukana ja hyräile sitten uudelleen, samalla kun etusormesi piirtää fraasin ilmaan. Huomaa, minne kätesi haluaa mennä. Nouseeko se pitkällä nuotilla? Kaartuuko se lopussa? Tämä harjoitus ei maksa mitään ja vapauttaa ranteen.
Piirrä yksi hengitys nostamatta siveltimeä
- Viiva alkaa matalalta, missä ääni tulee hiljaa sisään.
- Silmukka merkitsee pidettyä, koristeltua nuottia.
- Sivellin nousee vain silloin, kun laulaja hengittää.
Kastele kapea sivellin ja piirrä fraasi vasemmasta reunasta pitäen sivellin paperilla, kunnes laulaja hengittää. Pysähdy sitten ja katso, mitä teit, ennen seuraavan fraasin aloittamista. Tämä yksinkertainen sääntö, yksi hengitys ja yksi viiva, antaa piirrokselle rakenteen, joka on lainattu suoraan musiikilta.
Anna paineen seurata voimakkuutta
Toista fraasi uudella arkilla, nyt painaen kun musiikki kasvaa ja nostaen kun se hiipuu. Viiva paksuuntuu ja ohentuu. Dynamiikka, eli muusikon sana kovalle ja hiljaiselle, on muuttunut visuaaliseksi painoksi. Jos haluat, voit liittää voimakkuuden tummuuteen ohentamalla maalia musiikin hiljetessä.
Piirrä muunnelma
Useimmat melodiat palaavat muunnettuina. Kun fraasi palaa, piirrä se suoraan ensimmäisen alapuolelle. Missä uusi viiva poikkeaa vanhasta, olet löytänyt muunnelman. Fraasien asettaminen näin päällekkäin voi paljastaa kappaleen rakenteen tavalla, jota pelkkä kuuntelu ei aina paljasta.
Kokeile tietoisesti erilaista kuvausta
Viimeisellä arkilla hylkää korkeus kokonaan. Anna korkeat nuotit olla pieniä tiukkoja kierteitä ja matalat leveitä, avoimia kaaria, tai mitä sääntöä keksitkin. Vertaa kahta piirrosta. Kumpi tuntuu sinusta todemmalta? Vastaus kertoo jotakin siitä, miten itse kuulet melodiaa.
Viivat, jotka kuuntelivat
Paul Klee oli taitava viulisti ennen kuin omistautui maalaamiselle. Opettaessaan Bauhausissa vuosina 1921–1931 hän tutki, miten viiva, rytmi ja toisto voivat välittää musiikillisia ajatuksia. Hänen usein siteerattu kuvansa viivasta, joka lähtee kävelylle, tiivistää tämän vaiheen henkeä. Ad Parnassum (1932), jota säilytetään Bernin taidemuseossa (Kunstmuseum Bern), kerrostaa pieniä täplöitä hohtavaksi rakenteeksi, jota monet katsojat vertaavat polyfoniaan, eli useisiin ääniin, jotka liikkuvat yhtä aikaa. Bernin Zentrum Paul Klee -keskuksessa on suuri osa hänen töistään.
Wassily Kandinsky kirjoitti teoksessa Concerning the Spiritual in Art (1911) väreistä ja muodoista, jotka resonoivat kuin musiikilliset sävelet. Hänen kuvauksensa ovat eloisia ja henkilökohtaisia, ja juuri siinä on niiden arvo: ne näyttävät yhden taiteilijan korvan, eivät sanakirjaa kaikille muille.
Pohdintaa: missä kohdassa viivasi epäröi?
Epäröinti merkitsee usein hetkiä, jolloin et ollut varma, mihin melodia on menossa. Juuri nuo kohdat voivat olla piirroksen ilmaisuvoimaisimpia osia.
Pohdintaa: muuttaisiko toinen laulaja viivaa?
Kokeile saman kappaleen cover-versiota. Fraseeraus, hengitys ja koristelu vaihtelevat esittäjittäin, ja se näkyy viivoissasi.